Sweep on muistiin suuntautuva tie-elokuva, joka toteuttaa tarvetta tarkastella tapahtumia ja askeleita myyttien takana. Kamera kohdistuu tiloihin kuvan ja tekstin, valokuvauksen ja muiston, ruumiin ja paikan välillä. Kuten Kanadan pohjoisen Yläjärven alue, elokuvan pintakudos on territorialismin puhuntojen ylimääräämä. Tilan ja ajan kulttuuriset ulottuvuudet ovat kehystyneet ja jakautuneet historian raunioissa. Ääniraitaa paikoin dominoiva ärsyttävä surina merkitsee vesivoimaa, joka on peruuttamattomasti häirinnyt pohjoista elämänmuotoa venyttämällä materiaalisen hyödyn rippeitä. Elokuvantekijät ymmärtävät edustavansa etelän teknokratiaa ja suuntaavat kameran omaan olemiseensa ja katsomisensa kehitykseen. Siinä he tekevät toisin kuin dokumentaristi Flahertyn aikalaiset ja myöhemmät jäljittelijät, jotka esineellistivät alkuperäiskansoja osana nimeämätöntä (ja siksi riistettävää) maisemaa.