Näemme ajattoman kuvan naisesta lukemassa uima-altaan reunalla. Kamera lähtee hitaasti liikkeelle paljastaen pehmeän valkoista seinäpintaa ja puisia oviaukkoja. Kamera etenee terassin reunaan asti, jossa nainen jälleen istuu. Asetelma on nyt sama kuin filmin alussa. Mies kääntyy naista kohti ja rajaa käsillään naisen kuvitteelliseen kuvaan istumassa rakennuksen ja metsän rajalla. Hän näyttäytyy nyt hetkellisenä vierailijana tuossa ympäristössä, kun taas lukevasta hahmosta välittyy toisenlainen läsnäolo, kuuluminen paikkaan. Videoteos Lighthouse on kuvattu 16 mm filmille Alvar Aallon suunnittelemassa Maison Louis Carréssa, Bazoches-sur-Guyonnessa lähellä Pariisia. Tämä taiteen keräilijä Louis Carrén ja hänen Olga-vaimonsa tilaama talo valmistui 1959. Rakennus nousi näkyväksi maamerkiksi korkealle mäenrinteeseen, josta avautui näkymä yli maaseudun vainioiden. Nykyisin taloa ympäröi korkeaksi kasvanut metsä, joka sulkee sen muistoksi omalta aikakaudeltaan. Teoksessa tärkeässä osassa ovatkin siirtymät rakennetun ja orgaanisen välillä, niin materiaalisesti kuin psykologisestikin. Kuva liikkuu talon ja sen ympäristön rajakohdissa ja limittäisissä näkymissä sisä- ja ulkotilan välillä. Teoksen ääni ja kuvat eivät muodosta ehjää kertomusta ja tila-aikajatkumoa, vaan viittaavat rinnakkaisiin ja samanaikaisiin tapahtumiin, kokemuksiin ja näkökulmiin. Filmin vuorosanat on osittain lainattu Virginia Woolfin romaanista Majakka (1927).