Helsinki Biennaali avautuu vuoden lykkääntymisen jälkeen 12.6.2021 ja on avoinna 26.9.2021 asti. Vallisaaressa ja mantereella järjestettävä biennaali toteutuu koronarajoitusten sallimissa puitteissa ja noudattaa terveysturvallisuudessa viranomaisohjeita. Tapahtuma on laatuaan ensimmäinen. Biennaalin ohjelmistossa on mukana useita AV-arkin taiteilijoita.

Pasi Aution Lintudiscossa tanssitaan ”titityybeatin” tahtiin. Autio on kiinnostunut lintujen laulun rytmiikasta ja musikaalisuudesta. Lintukantojen on uutisoitu romahtaneen maailmanlaajuisesti. Taiteilija haluaa teoksellaan herättää ristiriitaisiakin tunteita yhdistämällä kantaaottavan teeman – luonnon monimuotoisuuden katoamisen – musiikin viihdyttävyyteen ja viettelevyyteen. Autio on työstänyt lintujen lauluäänistä rytmillisiä, minimalistisia ja psykedeelisiä ”diskomusiikkikappaleita”. Tanssitaiteilija Saku Koistinen on kehittänyt kappaleisiin tanssiliikkeitä lintujen elekielen pohjalta ja ohjaa Lintudiscossa tanssivia.

Myytit, fakta ja mielikuvitus sekoittuvat Honkasalo-Niemi-Virtanen-kollektiivin monimedia-installaatiossa Lazarus (2020). Armeijan käytössä olleeseen ammusvarastoon installoitu teos koostuu videosta, tekstistä, veistoksista ja äänestä. Taiteilijoiden mukaan teos tarkastelee sitä, miten ihmiselämä alkaa vedestä ja palaa lopulta veteen. Samalla se ehdottaa tapaa katsoa maailmaa toisin. Taiteilijat eivät teoksellaan halua luoda uhkakuvia, vaan lähestyä vaikeitakin aiheita lohdullisuuden, huumorin, kepeyden ja fantasian kautta.

Taiteilijaduo IC-98 on Helsinki Biennalissa esillä kahdella teoksella. Teoksessa Abendland (II: The Place That Was Promised) (2013, nostokuvassa) yksinäinen, lehdetön puu huojuu hiljalleen pimeydessä. Välillä siitä lehahtaa hyönteisiä ja siitepölyä. Näky johdattaa melankolisiin pohdintoihin ihmisen paikasta ja tulevaisuudesta. Teoksen nimen ”luvatusta paikasta” ei ehkä tullutkaan sitä mitä toivottiin. Teos kuuluu sarjaan Abendland, iltaruskon maa. Sana viittaa länsimaihin ja rappeutuvaan sivilisaatioon – ihmisen jälkeiseen maailmaan, jonka aika on syklinen ja hidas. Biennaaliin valmistuva uusi teos on Abendland (Höstens arkiv), jossa Aleksanterinpatterin pihapuiden toissavuotiset lehdet muodostavat eräänlaisen syksyn arkiston. Tyhjyys lehtien keskellä muistuttaa puun poissaolosta. Lehdet ovat osa elämän ja kuoleman kiertokulkua ja muisto kaikista paikalla kasvaneista puista ja kasveista, jotka rakennus on syrjäyttänyt. Höstens arkiv on paikkasidonnainen ele, joka sitoo luvatun paikan Vallisaareen.

Tuomas A. Laitisen teos ΨZone on installaatioympäristö, jonka eri materiaaliset osat ovat kytkeytyneitä toisiinsa; niiden olemassaolon lähtökohta on symbioottinen. Teoksen perustana on ajatus kerroksellisuudesta ja materiaalien huokoisesta lomittumisesta toisiinsa. Teoksen kantava kysymys liittyy tiedon muodostumiseen tavalla, jossa asioiden, halujen ja tapahtumien asettaminen tarkkoihin kategorioihin ei ole mahdollista. Teokseen sisältyy mikrobiologisia ja kemiallisia elementtejä, alkemistisia kuvituksia, lasiosia, videota sekä ääni, jota säteilytetään tilassa usealla ultraäänikaiuttimella. Teoksen narratiivit ja reseptit linkittyvät ajatukseen vyöhykkeestä ja ekosysteemistä, jonka sisällä tapahtuu yllättäen radikaaleja muutoksia ja mutaatioita. Nimi ΨZone (Psi Zone) liittyy aaltofunktioon, joka esimerkiksi kvanttifysiikan monimaailmatulkinnan mukaan avaa ovia mahdollisille universumeille.

Teemu Lehmusruusun House of Polypores on hybridimäinen taideteos, jossa yhdistyvät reaaliaikaiset luonnonprosessit, biomateriaalitutkimus ja äänitaide. Teos kuuntelee lähimetsän kaatuneissa puissa tapahtuvaa lahoamista ja muuntaa sen urkusarjana soivaksi installaatioksi. Teoksessa sienirihmastoja hyödyntävä rakennesuunnittelu, mykotektuuri, on yhdistetty elektroniikkaan ja lahopuuhun. Teos saa sähkönsä aurinkovoimalasta, ja sen sensorijärjestelmä kuuntelee erittäin herkällä tasolla lahopuussa tapahtuvia värähtelyä aiheuttavia muutoksia ja liikkeitä.

Sari Palosaari luo Helsinki Biennaalia varten uuden teoksen Eons and Instants, jossa pohditaan maan, maapallon ja sen kuoren käsitettä. Vallisaaren historia sotilaallisena linnoitussaarena kietoutuu tulevaisuuteen ja sen kasvavaan mineraalien tarpeeseen. Mineraalien, joita moderni elämäntapa edellyttää ja jotka tukevat siirtymistä sähköisiin liikkumismuotoihin. Installaatio koostuu esineistä, jotka on sijoitettu tilassa olevien metallitasojen päälle, sivuun ja tueksi. Saarelta kerättyjen kivien sisään on lisätty mineraalijauhetta ja äänetöntä murtolaastia. Teoksen muut elementit, kuten ravintolisät, liittävät kehomme ja kulttuurimme maankuoreen ja mineraaleihin. Kivet ja materiaalit sekä huoneilman kosteus ja lämpötila vaikuttavat toisiinsa muokaten ja muuttaen teosta itsenäisesti.

Lisäksi osa Helsinki Biennaalin ohjelmistoa oli Gustafsson&Haapojan näyttely Museum of Becoming, joka oli avoinna HAM Helsingin taidemuseossa kesäkuusta 2020 tammikuun 2021 alkuun. Näyttely toimi johdatuksena biennaalin teemoihin.

Helsinki Biennaalin kuratoinnista ja tuotannosta vastaa HAM Helsingin taidemuseo. Pääkuraattoreina toimivat HAMin näyttelypäällikkö Pirkko Siitari ja julkisen taiteen päällikkö Taru Tappola. Helsinki Biennaalia johtaa HAM Helsingin taidemuseon johtaja Maija Tanninen-Mattila.

Helsinki Biennaali, 12.6.–26.9.2021, Vallisaari

Lisätietoa: Helsinki Biennaali